Etsitään muutoksentekijöitä!

Ymmärretäänkö, kuinka isojen muutosten edessä Suomi on?

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä kuntien rooli muuttuu historiallisen paljon. Samalla monet niistä toimintatavoista ja kontakteista, joihin esimerkiksi kuntien ja järjestöjen yhteistyö on vuosikymmeniä perustunut, menevät uusiksi. Yhden asemesta onkin jatkossa kaksi julkista tahoa, joiden kanssa kansalaisen ja järjestön pitäisi osata toimia yhdessä. Mistä asioista vastaa kunta, missä asioissa yhteistyökumppani onkin maakunta?

Kysymys ei ole joutavanpäiväistä puuhastelua: esimerkiksi suomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on myös kansantalouden näkökulmasta megaluokan kysymys, ja tässä työssä, jos missä, toimiva yhteispeli julkisen ja kolmannen sektorin välillä on tulevaisuudessakin elintärkeää.

Samaan aikaan julkisessa taloudessa vedetään vyötä entistä tiukemmalle. Säästöpaineet ovat hurjat. Tämä tarkoittaa, että suomalaisten hyvinvoinnin ja palvelujen parantaminen ei voi tapahtua enää vain julkisia palveluja lisäämällä. Verrattuna viime vuosikymmeniin suunta voi olla pikemminkin päinvastoin; tehtävien lisäämisen asemesta julkinen valta karsiikin niitä. Silti monien palvelujen tarve kasvaa muun muassa väestön ikääntymisen seurauksena. Yhtälö on hankala.

Eivätkä haasteet tähän lopu. Työttömyys. Syrjäytyminen. Maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotoutuminen. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus syrjäisellä pitkien välimatkojen maaseudulla. Yksinäisyys, erityisesti ikäihmisten yksinäisyys ja turvattomuus.

Nämä ovat esimerkkejä ongelmista, jotka ovat Suomessakin vakavia ja suuria, niin koko yhteiskunnan kuin yksittäisten ihmisten kannalta. Ne ovat esimerkkejä ongelmista, jotka eivät ratkea helposti, eivätkä varsinkaan yksin julkisen vallan toimesta tai pelkästään markkinaehtoisesti. Ratkaisemattomina ne lisäävät yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ja voivat pahimmillaan uhata jopa yhteiskuntarauhaa.

Julkisella vallalla on suuri vastuu, joka tilanteessa

Valtio – keskushallinto ministeriöineen sekä maan hallitus ja eduskunta – sekä kunnat ja Kuntaliitto ovat uuden edessä. Vuosikymmeniä jatkuneen kasvun asemesta olisikin osattava jarruttaa ja jopa peruuttaa hallitusti, inhimillisesti oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti järkevästi. Säästö väärässä paikassa lisää kustannuksia toisaalla.

Tällaisessa tilanteessa ei ole kestävää eikä eettistä yhteiskuntapolitiikkaa, että julkinen valta vain vetäytyy ja ongelmien annetaan vain olla. Markkinat ja kansalaisyhteiskunta eivät tule automaattisesti paikkaamaan syntyviä aukkoja.

Tarvittaisiin kumppanuuden yhteiskuntapolitiikkaa, jossa kaikki asianosaiset tahot istuisivat saman pöydän ääreen hahmottamaan yhteisiä ongelmia, tavoitteita ja ratkaisuja sekä sopimaan vastuistaan ja velvollisuuksistaan, tasavertaisina ja kunkin omia lähtökohtia kunnioittaen.

Julkisen vallan vastuu on suuri tällaisen uudenlaisen toimintakulttuurin vahvistajana ja mahdollistajana, niin kansallisella tasolla kuin kunnissakin.

Näin suuret muutokset eivät tapahdu itsestään – tarvitaan muutoksentekijöitä!

Kumppanuus näin ymmärrettynä edellyttää todella suurta muutosta toimintatavoissa. Hierarkisiin asetelmiin perustuvasta perinteisestä yhteistyöstä pitäisi osata siirtyä yhdenvertaisuuteen ja luottamukseen perustuvaan kumppanuuteen.

Tarvitaan systemaattista ja pitkäjänteistä työtä ymmärryksen, asenteiden, osaamisen ja uudenlaisen kumppanuuden toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Tämä urakka on Suomessa valtava. Se on myös ajallisesti pitkä prosessi. Näistä kahdesta voisi aloittaa:

1. Viestintää! On hyvä, että maan hallitus ja ministerit nostavat kumppanuuden esille, ja että kumppanuus nostetaan esille useissa kansallisen tason ohjelmissa ja papereissa. Kumppanuus on nostettu yhdeksi avainsanaksi muun muassa tulevaisuuden kunnasta puhuttaessa ja valtioneuvoston hyväksymissä aluekehittämisen painopisteissä. Ilman selkeää ja näkyvää viestintää kumppanuus jää kuitenkin arkisessa työssä eri tahoilla eri puolilla Suomea konkretisoitumatta. Viestinnällä kerrotaan, mitä kaikkea kumppanuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä rakennetaan. Viestintä on tärkeää kirkastamaan myös sitä, että kumppanuuksien rakentaminen kuuluu meille jokaiselle. Tarvitaan elämänmakuista ja ymmärrettävää viestintää, joka innostaa ihmisiä ja sytyttää liekin toimia yhdessä.
2. Muutostukea! On naiivia ajatella, että näin isot muutokset asenteissa ja toimintatavoissa tapahtuisivat itsestään. Julkisen vallan olisi osattava toimia kumppanina yhdenvertaisesti (ei hierarkisesti), kuunnellen ja keskustellen (ei valmiiksi määriteltyä agendaa noudattaen), sekä eri toimijoiden omia lähtökohtia ja erilaisuutta kunnioittaen. Muutoshaaste on monella tavalla valtava. Julkiselta johtamiselta ja luottamushenkilöiltä vaaditaan aivan uudenlaista ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, jotta kumppanuus hahmottuisi myös strategisena toimintatapana. Meitä suomalaisia ja organisaatioita tulisi valmentaa tähän muutokseen. Tarvitaan koulutusta ja muutostukea, myös ulkopuolisten asiantuntijoiden fasilitoivaa rinnallakulkemista, kun kumppanuuden käytäntöjä rakennetaan.

Kuka ottaa koppia näistä tehtävistä? Pallo näissä kuuluisi kansalliselle tasolle.

Tämä teema on edessä myös ensi keväänä valittavilla uusilla kuntapäättäjillä. He ovat tärkeitä muutosjohtajia. Näistä teemoista on syytä puhua myös ennen huhtikuun kuntavaaleja.

Kirjoittanut Ritva Pihlaja

Kirjoittaja toimi vuonna 2016 Maaseutupolitiikan neuvoston kumppanuustyön vetäjänä sekä tämän sivuston ylläpitäjänä.

Kirjoituksessa käsiteltyjä teemoja käsiteltiin Kumppanuuspäivässä 2016. Kumppanuuspäivän aineistot löytyvät täältä.