Hidasteita kestävän liikkumisen tiellä

Hållbar utveckling, Infrastruktur

Maaseutuparlamentin Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanjan aikana keväällä 2021 käydyissä Erätauko-keskusteluissa pohdittiin muun muassa siitä, mikä estää meitä tekemästä kestäviä valintoja omassa arjessamme ja yrittäjyydessämme maaseudulla. Itse tulin pohtineeksi kysymystä liikenteen ja varsinkin henkilöliikenteen näkökulmasta. Esteitä piisaa ylitettäväksi, mutta kiehtovia kysymyksiä nousee esille miettiessä muutosmahdollisuuksia.

Jenni Eckhardt VTT:ltä esittelee blogitekstissään keinoja maaseudun liikenteen kestävyyden lisäämiseksi. Hän kirjoittaa, että ”mahdollisuuksia maaseudun kestävämpään liikkumiseen ja saavutettavuuden parantamiseen on paljon toimintaympäristön haasteista huolimatta”.

Ratkaisujen esittämisen sijaan minä nyt ”mässäilen” pohtimalla niitä esteitä, joiden myötä kestäviä liikkumisvalintoja ei välttämättä ole tullut tai tule tehneeksi maaseudun arjessa. Tämä on tärkeä ulottuvuus silloin, kun kestävämpiä keinoja pyritään ottamaan käyttöön.

Etäisyys. Taajama-aste kuvaa, kuinka suuri osuus kunnan asukkaista asuu taajama-alueella. Maaseutukunnissa tämä luku vaihtelee voimakkaasti. Vuonna 2019 esimerkiksi Utsjoen taajama-aste oli 28,1 prosenttia, Taipalsaaren 58,3 prosenttia ja Kannuksen 73,5 prosenttia. Arkisten matkojen pituudet näyttävät melko erilaisilta sen mukaan, asuuko taajamassa lähellä palveluita, vaiko kauempana taajama-alueen ulkopuolella.

Rutiinit. Käsittääkseni universaali, ainakin länsimaissa oleva haaste on, että lyhyitäkin matkoja tehdään autolla, niin kaupungeissa kuin maaseuduillakin. Nämä lienevät polttoainekulutuksen kannalta niitä kalleimpia ja tehottomimpia kilometrejä. Terveyskin kiittäisi, jos auton sijaan kävelisi tai pyöräilisi niitä matkoja. Miksi sitten lyhyitä matkoja ajetaan autolla? Varsinkin, jos asuu taajama-alueella ja palvelut olisivat lähellä?

Auto. Kun sen on hankkinut, tulee sitä herkemmin käytettyä. Niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla.

Itsenäinen elämäntapa ja kiireiset aikataulut. Ihmisillä tuppaa olemaan kalenterit täynnä suunnitelmia ja menoja. Kun kiinnostuksenkohteet ja työpaikat vaihtelevat, niin samalla vaihtelevat kulkureitit ja liikkumisen päätepisteetkin. Silloin on vaikea hyödyntää kimppakyytejä.

Ei ole tietoa mahdollisista vaihtoehdoista tai niitä ei kokeilla. Monet kuljetuskokeilut päättyvät siihen, kun käyttäjiä ei ole ollut tarpeeksi. Viestinnällä tavoittaminen on haasteellista.

Henkilöautojen polttoainevaihtoehdot. Kun tankkaa autonsa sähköllä tai biokaasulla, niin ajaa kestävämpiä kilometrejä. Fintrafficin ylläpitämällä sivustolla selviää, että maaseutualueilta löytyy sähköauton latausmahdollisuuksia, mutta kaasuntankkauspisteet ovat erittäin vähissä. Toisaalta tavallisen auton muuttaminen kaasuautoksi on ilmeisesti vielä edullisempaa kuin sähköauton hankkiminen, joten nämä muodostavat yhdessä vielä hankalan yhtälön.

Tässä on lueteltuna muutamia tekijöitä, jotka osittain estävät maaseudun asukkaita tekemästä kestäviä liikkumisvalintoja. Luettelo ei tyhjentävä, vaan muitakin löytyy. Mitä ovat sinun esteesi? Vai onko liikkumisesi jo kestävää?

Esteiden lisäksi on vielä tärkeämpää keskustella siitä, miten osa esteistä poistetaan. Kuinka tulisi lisättyä niillä parin kilometrin matkoilla kävelyä tai pyöräilyä? Voisiko joskus muuttaa omaa aikataulua puolella tunnilla, jotta kimppakyyti onnistuisi? Tarjoaisiko mieluummin kimppakyytejä vai olisiko mieluummin kyydissä? Tarvitaanko kylään yhteinen polkupyörien huoltovarikko, josta löytyy (sähkö)polkupyörän huoltamiseen neuvoja ja työkaluja sekä parhaina päivinä kaffia ja pikkuleipää?

Maaseutualueiden liikenteen kestävyyden lisäämisessä ratkaisut itävät. Voima kasvuun kumpuaa asukkaiden yhteisöllisyydestä.

Kirjoittaja