Kuntien Kankkulan kaivo ja miten se tukitaan?

Yksittäisten kuntien maksamat summat (2015) ovat karua luettavaa. Muutama poiminta eri puolilta Suomea:

• Kouvola 6,9 milj.€, kasvua edellisvuoteen 67 %
• Oulu 21 milj.€, kasvua 78 %
• Rovaniemi 5,3 milj.€, kasvua 49 %
• Iisalmi 1,5 milj.€, kasvua 86 %
• Salo 5 milj.€, kasvua 70 %
• Kemijärvi 672 090 €, kasvua 60 %
• Tervo 139 297 €, kasvua 77 %

(lähde: Kela, työmarkkinatukiseuranta, kunnan osarahoittama työmarkkinatuki)

Kunnissa olisi näille rahoille aivan varmasti muutakin käyttöä, niin kaupungeissa kuin maaseutumaisissa kunnissa!

Kuntien työmarkkinatukivastuuta kasvatettiin

Syy näin rajuun kuntien menojen kasvuun on valtion päätös kasvattaa kuntien osuutta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukimenoista.

Kunnat maksoivat jo aiemmin osan pitkään työttömänä olleiden työmarkkinatuesta Kelan kautta valtiolle. Vuoden 2015 alusta kuntien työmarkkinatukivastuuta kasvatettiin entisestään. Kunnan rahoitusosuus on nyt 300-499 päivää työmarkkinatukea saaneiden kohdalla 50 % ja yli 1000 päivää työttömänä olleiden kohdalla 70 %.

Tämä korotus on syynä kuntien menojen hurjaan nousuun. Eli yksinkertaisesti esimerkiksi Oulu maksoi viime vuonna valtiolle 21 milj.€ siitä, ettei kasvavalle pitkäaikaistyöttömien joukolle ole onnistuttu löytämään töitä.

Sokea keppi heiluu

Yksi keskeisistä syistä nostaa työmarkkinatuen kuntaosuutta oli motivoida kuntia pitkäaikaistyöttömien aktivointiin ja aitoon työllistämiseen.

Valtio siis tarjosi kunnille keppiä: ellette kykene työllistämään, saatte maksaa enemmän. Kuntien maksuosuuksien kasvu todistaa kiistatta, että keppi on todellakin heilahtanut. Kepin ankaruutta on lisännyt ajankohta ja pitkään jatkunut talouden alakulo.

Kuntien valtion pussiin maksama raha menee monella tavalla Kankkulan kaivoon. Kuralla oleva kuntatalous kiristyy entisestään. On myös inhimillisesti katsottuna väärin, ettei tätä rahaa käytetä työtä tarvitsevien todelliseen auttamiseen ja työpaikkojen etsimiseen.

Puhumattakaan siitä, onko tilanteessa veronmaksajan kannalta mitään järkeä. Kansalaisen näkökulmasta kuntien ja valtion talous muodostavat verorahoilla kustannettavan julkisen talouden kokonaisuuden. Nyt tässä kuviossa siirrellään isoja rahoja vain taskusta toiseen, ja varsinainen päämäärä eli töiden etsiminen ja löytäminen pitkäaikaistyöttömille jää jalkoihin. Veronmaksajan ymmärrystä ei oikein lisää se, että valtio kompensoi osan uudistuksesta kunnille aiheutuneista kuluista valtionosuusjärjestelmän mutkien kautta. Eli taas siirretään rahaa taskusta toiseen. Hallinto työllistyy.

Kiperiä ongelmia, joista mikään taho ei selviä yksin

On päivänselvää, että kuntien tehtävä on vaativa. Työmarkkinoiden muutos on todella nopeaa. Työn ja työpaikkojen luominen ei ole yksinkertaista eikä pitkäaikaistyöttömien työllistäminen helppoa.

Työllistäminen onkin erinomaisen hyvä esimerkki sellaisista entistä kiperämmistä yhteiskunnan ja talouden haasteista, joihin yksikään sektori tai toimija yksin ei löydä ratkaisuja.

Kunta ei pysty yksin luomaan uusia tai löytämään piilossa olevia työpaikkoja. Kunta tarvitsee tähän työhön kumppaneita: yrityksiä, järjestöjä, oppilaitoksia, seurakuntia, vapaaehtoisia ja tavallisia kuntalaisia. Tarvitaan kaikkien osaamisen ja resurssien yhdistämistä.

Esimerkiksi Oulussa jo 21 miljoonan murto-osalla tekisi kaikenlaista. Kunnat taitavat maksaa nyt kovimman taloudellisen hinnan siitä, ettei yhteistyötä tehdä.

Kumppaneiden kanssa päämäärän eli työpaikkojen luomisen kimppuun

Kunnissa tarvitaan työllistämisen kumppanuuspöytiä, jotka kokoavat yhteen edellä mainitut tahot ja joissa yhteistuumin ja -voimin käännetään kaikki kivet uuden työn löytämiseksi ja uusien työpaikkojen mahdollistamiseksi. Tekemätöntä työtä on ympärillämme valtavasti – kyse on siitä, miten työ ja tekijät löytävät toisensa ja sirpaleista kootaan toimivia kokonaisuuksia.

Tarvitaan entistä parempaa yhteistyötä kuntien ja yrittäjien välille. Suomen Yrittäjien laaja kysely osoittaa, että yrittäjät ovat varsin kriittisiä kuntien elinkeinopolitiikkaa kohtaan. Kumppanuuksissa on kehittämistä myös tällä perinteisesti vahvalla toimialalla.

Kunnissa tarvitaan myös käytännön kumppanuuksia työllistämisen ja työllistymisen kynnyksen madaltamiseksi. Hyvä esimerkki on Suomussalmella pitkään toiminut Suomut ry, joka toimii kunnan ja pienten yhdistysten käytännön apurina, kun pitkäaikaistyöttömiä työllistetään kotona asuvien ikäihmisten avuksi.

Hyviä esimerkkejä ja toimintamalleja löytyy kyllä. Kahdesta asiasta kuitenkin kiikastaa:

1. onko (varsinkin kunnissa ja valtiolla) riittävästi tahtoa ja ymmärrystä aukoa yhteistyön ovia ja koota tasavertaisuuteen ja luottamuksen rakentamiseen tähtääviä kumppanuuspöytiä, ja
2. osoitetaanko tällaisen toimija- ja hallinnonalarajat ylittävän yhteistyön kehittämiseen riittävästi resursseja. Itsestään toimintakulttuuri ja -tavat eivät työllistämisenkään puolella muutu.

Kirjoittanut Ritva Pihlaja

Kirjoittaja toimi vuonna 2016 Maaseutupolitiikan neuvoston kumppanuustyön vetäjänä.