Kuntien muuttuva rooli kotoutumisen ja työllisyyden hoidossa

Kunnissa eletään aktiivista aikaa kotoutumislain kokonaisuudistuksen (KOTO24) ja työvoima- ja elinkeinopalvelujen järjestämistä koskevan lain (TE2024) voimaantuloon valmistautuessa. Uudistusten myötä vastuu kotoutumista ja työllistymistä edistävistä toimista siirtyy valtiolta kunnille ja työllisyysalueille. Odotukset kuntia kohtaan ovat korkeat, eikä laaja-alaisesta tehtävästä selviä ilman aikaa, ajatustyötä ja rahallista panostusta. Kunnat eivät kuitenkaan ole tehtävässään yksin. Tukea saa TEM:n kotoutumisen osaamiskeskuksen ylläpitämästä verkkopalvelukokonaisuudesta, johon kuuluvat Kumppanuusalusta, kotoutuminen.fi sekä kotoutumisentukena.fi -sivustot. Lisäksi Kuntaliitto neuvoo kuntia muutosten keskellä.

Muutoskokonaisuuden hahmottaminen voi olla haastavaa. Tärkeäksi kunnissa muodostuukin se, että prosessia johdetaan, vastuualueet selkeytetään, ja että yhteistyötä tehdään aktiivisesti tietoa vaihtaen ja palveluiden käyttäjää ajatellen. Työttömän kotoutujan näkökulmasta olennaista on, että häntä palveleva ohjaus- ja neuvontatyön ammattilainen tunnistaa kunnallisesta palveluekosysteemistä seuraavan toimijan, jonka puoleen hän asiakkaansa ohjaa. Oleellista on myös, että palveluita tarjotaan ja että niistä tiedotetaan saavutettavasti: monikielisesti, selkokielisesti ja monikanavaisesti.

Tätä ennen palveluekosysteemissä tulee kuitenkin olla mietittynä polut, joita pitkin asiakas mahdollisine perheenjäsenineen pääsee sujuvasti kulkemaan. Kotoutuminen koskettaa monia elämän osa-alueita, joten tarve on laaja-alaiselle yhteistyölle kunnan, hyvinvointialueen ja mahdollisesti erillisen työllisyysalueen välillä, paikallisia kolmannen sektorin toimijoita unohtamatta.

Vaikka työllisyys- ja kotoutumistoimenpiteitä olisi toteutettu kunnassa jossain määrin jo nyt, kaikille uusi asia on kuntakohtaisen kotoutumisohjelman laatiminen. Kyseinen kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuus sisältää palvelutarpeen ja osaamisen arvioinnin sekä niihin pohjautuvan kotoutumissuunnitelman monialaisine versioineen; monikielisen yhteiskuntaorientaation; kotoutumiskoulutuksen ja siihen sisältyvän kielitaidon päättötestauksen; muuta tarpeenmukaista koulutusta ja palveluita sekä kotoutumisohjelman aikaista ohjausta ja neuvontaa. Ilman olemassa olevaa kotoutumisohjelmaa kunnalle ei makseta kotoutumislain mukaisia korvauksia.

Arvelen, että erityisesti matalan maahanmuuttoasteen alueilla ja harvaan asutuilla seuduilla pohdintaa tulee aiheuttamaan ainakin monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestäminen. Kyseessä on kurssi, joka tarjoaa perustietoutta Suomesta sekä tietoa asumisesta, elämisestä ja työskentelemisestä Suomessa. Yhteiskuntaorientaatiosta puhutaan kunnan kannalta monikielisenä, mutta osallistujalle kurssi on pikemminkin omakielinen: kurssilla opiskellaan maahanmuuttajan omalla kielellä tai muulla hänen hyvin hallitsemallaan kielellä. Tarkoitus on, että ymmärrettävyys ja kielellinen saavutettavuus edistävät maahanmuuttajan ymmärrystä hänen uudesta asuinmaastaan sekä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan yhteiskunnan jäsenenä, mikä tukee kotoutumisen alkua.

Kuntaviranomaista helpottaa monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestämisessä KEHA-keskuksen tarjoama tuki sekä mahdollisuus ulkoistaa koulutuksen käytännön toteutus. Monikieliset yhteiskuntaorientaatiot voi myös toteuttaa yhteistyössä toisen kunnan kanssa, mikä voikin olla kannattavaa silloin kun tarve tietynkieliselle kurssitukselle on pieni. Yhteiskuntaorientaation kehitystyö on vielä kesken, ja toteutusta koskevat ohjeet täsmentyvät kuluvan vuoden aikana. Koska kyseessä on uusi lakisääteinen palvelu, joka ei saa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan, yhteiskuntaorientaation laadun ja vaikutusten arvioinnista muodostunee merkittävä seikka kotoutumisen edistämisen seurannassa – kunnan tehtävä sekin. Kansallisen kokonaiskuvan saavuttamiseksi tätä ei kuitenkaan kannata jättää vain kuntien tehtäväksi, vaan laatua on syytä arvioida myös ulkopuolelta, esimerkiksi OPH:n ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden toimesta.