Kylät jälkimoderneina paikallisyhteisöinä

Kahdenlaista tarinaa

Suomalaisista kylistä kerrotaan samaan aikaan kahdenlaista tarinaa. On kuvauksia väestön vähenemistä, palveluiden häviämistä ja autioista kylämaisemista. Samaan aikaan kuullaan tarinoita elävistä ja aktiivisista paikallisyhteisöistä, joissa on monenlaisia tapahtumia ja toimintaa. Molemmat tarinat ovat tosia ja ne kertovat siitä, miten paikallisyhteisöjen elinvoimaisuus maaseudulla on pitkälti riippuvainen siellä asuvien ihmisten sitoutumisesta tekemään asioita yhdessä ja kehittämään kotikyläänsä. Tulevaisuuden kylät ovatkin yhä enemmän kehittämis- ja yhteistoiminnan kautta rakentuvia paikallisyhteisöjä.

2000-luvun kylät eivät ole globalisaation kyydistä jääneitä traditionaalisia asuinpaikkoja, vaan jälkimoderneja paikallisyhteisöjä, joiden luonne rakentuu samalla logiikalla kuin muidenkin yhteisöjen. Jälkimoderneja yhteisöjä leimaa jatkuva muutos ja ne pysyvät yllä enemmänkin jatkuvan kommunikaation avulla kuin modernille ajalle tyypillisten symbolisten identiteettikamppailujen kautta. Yhteisökehittäminen on yksi väline rakentaa yhteisöjen vuorovaikutusta. Kyläyhdistykset ja muut paikalliset yhteisötoimijat rakentavat sekä kommunikaatiota kylän sisällä että ulospäin esimerkiksi muiden kylien ja kunnan kanssa.

Tulevaisuuden kyläyhteisöt rakentuvat kuulumisesta ja kommunikaatiosta

Jälkimodernien yhteisöjen merkittävinen piirre on kuuluminen (belonging). Se on sekä symbolista yhteen kuuluvuuden tunnetta että ihmisten välistä kommunikaatiota. Yhteisön jäseniä yhdistää jokin mielenkiinnon kohde, joka rakentaa kuuluvuuden tunteita muiden sen jäsenten kanssa. Paikallisissa yhteisöissä kuuluvuus tarkoittaa myös kuulumista paikkaan; juuria, paikallista identiteettiä ja paikkaan liittyviä tunnesiteitä. Epävarmassa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa erityisesti kommunikaatio rakentaa kuulumista ja paikallisia yhteisöjä, ei niinkään institutionaaliset rakenteet tai symboliset merkitykset.

Virtuaalisuus, sosiaalinen media ja uusi viestintäteknologia ovat keskeinen osa jälkimodernien yhteisöjen kommunikaatiota. Nettisivut, facebook ja WhatsApp-ryhmät ovat muuttaneet sekä kyläläisten keskinäistä vuorovaikutusta että viestintää yhteisöistä ulospäin. Uuden teknologian on pelätty vähentävän ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, mutta samalla se on tuonut myös paljon uusia välineitä kommunikaation ja yhteen kuulumisen rakentamiseen.

Yhteisöt eivät ole yksilöiden vastakohtia

Jälkimodernit yhteisöt ovat avoimempia kuin edeltäjänsä. Ihmiset kuuluvat eri yhteisöihin ja yhteisöjen keskinäiset rajat eivät ole enää yhtä selkeitä. Avoimissa yhteisöissä yhteenkuuluvuus rakentuu enemmän ihmisiä yhdistävien merkitysten ja kommunikaation kautta kuin rajoja korostamalla. Avoimuus tarkoittaa myös jatkuvan muutoksen korostumista, heterogeenisyyttä ja yksilöiden sitoutumisen ohentumista.

Yhteisöt nähdään usein vastavoimana yksilöllisyyden korostamiselle, mutta jako yhteisöihin ja yksilöihin ei ole hedelmällinen lähtökohta keskustelulle kylien tulevaisuudesta. Paikallisten yhteisöjen pitäisi pystyä samaan aikaa rakentamaan sekä yhteen kuuluvutta että vastaamaan postmodernien ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin. Kylä voikin olla yksi sellainen yhteisö, jossa yksilöllisiä elämän valintoja ja kuulumisen tarvetta pystytään toteuttamaan.

Blogi on osa Maaseutupolitiikan 30. juhlavuoden blogisarjaa. Sarjassa kirjoittajat antavat esimakua Maaseutuja tulevaisuudessa - maaseutupolitiikan 30. -vuotisjuhlakirjan sisällöstä. Juhlakirja julkistetaan 29.11. Lämpimät kiitokset kaikille kirjoittajille.