Lehmän uudet roolit maaseudun muutoksessa

Onko nautakarja nyt samassa tilanteessa kuin työhevonen aikoinaan? Monia merkkejä muutoksista on näkyvillä. Kasvispohjaiset tuotteet ovat tulleet maito- ja lihatuotteiden rinnalle. Maito voi olla tehty kaurasta tai mantelista ja purtavan eineksen proteiinilähde voi olla lihan sijaan härkäpapu, herne tai soija.

Kuvitelmiin ei kannata tuudittautua

Toistaiseksi kasvispohjaisten maidon ja lihan korvaajien saama julkisuus on ollut paljon suurempaa kuin niiden tuotanto ja kulutus. Alkuhuuman jälkeen julkinen keskustelukin on hiipunut. Maidon- ja lihantuottajien ei silti kannata tuudittautua tilanteen pysymiseen ennallaan. Nyhtökaurabuumi osoitti, että osa kuluttajista on hyvin kiinnostuneita uusista vaihtoehdoista. Harva muu elintarvike on viime vuosina loppunut kaupoista suuren kysynnän takia.

Yhteiskunnallinen muutos voi olla humahdusmaisen äkillinen ja peruuttamaton, jos hitaasti etenevät kehityskulut yhdistyvät sopivalla tavalla. Kasvisvaihtoehtojen yleistymisessä oleellisinta ei ole yksittäisen tuotteen saama mediahuomio, vaan pitkäjänteinen tuotekehitys. Se tulee johtamaan siihen, että markkinoille tulee yhä edullisempia ja monipuolisempia tuotteita. Kuluttajien mieltymys lihaan punnitaan toden teolla vasta sitten, kun kasvispohjainen lihan korvike maksaa selvästi vähemmän kuin jauheliha.

Neljännes nykynuorista kasvissyöjiä

Makumieltymysten ohella lihan runsasta kulutusta pitävät yllä mainonta ja jopa ylisukupolviset rutiinit ja tottumukset. Lihan kokonaiskulutus ei enää välttämättä kasva. Maidon osalta trendi on ollut jo pitkään laskeva. Henkeä kohden suomalaiset kuluttavat maitoa enää puolet viidenkymmenen vuoden takaisesta. Juustot ovat pitäneet pintansa, mutta juomalasin maito täyttää yhä harvemmin.

Pelkät eettiset ja ympäristösyyt eivät tähän asti ole riittäneet radikaaliin kulutuksen muutokseen muilla kuin suhteellisen pienellä tiedostavien kuluttajien joukolla. Tämä joukko voi kuitenkin laajeta, erityisesti jos valistus ruoan terveysvaikutuksista onnistuu nykyistä paremmin. Monien on edelleen vaikea uskoa, että oma ruokavalio sisältäisi epäterveellisen paljon lihatuotteita.

Kasvissyöjiä tai vegaaneja suomalaisista on arvioiden mukaan vain muutama prosentti, mutta joissakin selvityksissä jopa neljänneksen nykynuorista on arvioitu olevan kasvissyöjiä. Vaikka useat heistä siirtyisivät vanhemmiten sekaravinnon syöjiksi, ei kasvissyönti enää leimaudu pelkäksi pienen marginaalin omituisuudeksi. Myös konservatiivisena pidetystä vanhemmasta ikäpolvesta löytyy monia kasvispainotteisuuden puolestapuhujia. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on kertonut syövänsä lihaa vain kerran viikossa.

Epävarmuuksien kirjo haastaa muutoksiin

Hitaasti etenevien trendien rinnalla nopeat elintarvikekriisit ja hintojen heilahtelut vaikuttavat niin ruoan kysyntään kuin tarjontaan. Afrikkalainen sikarutto, lintuinfluenssat ja muut eläintaudit uhkaavat lihantuotantoa Suomessakin. Kauppasodat – todellisista sodista puhumattakaan – voivat vaikuttaa arvaamattomasti elintarvikkeiden saatavuuteen ja vientimahdollisuuksiin. Ilmastonmuutoksen eteneminen johtaa koko kirjoon erilaisia epävarmuuksia.

Kotimaisen tuotannon hiipuminen heikentää kansallista kykyä varautua riskeihin. Maatalousyrittäjille tehdyn kyselyn mukaan maitotilojen määrä vähenee nykyisestä noin 6000 tilasta puoleen jo vuoteen 2025 mennessä. Maidontuotannosta poistuu 80 000 lehmää, eivätkä jatkavien tilojen laajennukset riitä kokonaan korvaamaan tätä poistumaa. Maatalouden kannattavuusongelmat voivat kiihdyttää tilakatoa entisestään. Ehkä suurin uhka on se, että jos alalle ei tule riittävästi nuoria yrittäjiä, ei myöskään osaamista kyetä kehittämään muuttuviin haasteisiin vastaamiseksi.

Yllättäviä mahdollisuuksia tulevaisuuden nautakarjataloudelle

Nautojen tulevaisuus ei kuitenkaan välttämättä ole ollenkaan surkea. Yllättäen juuri ympäristö- ja terveyssyyt voivat olla vahva peruste nautakarjataloudelle. Suomessa on hyvät edellytykset nurmiruokintaan perustuvalle ympäristöystävälliselle tuotannolle. Vettä ja karjalle käyttökelpoista pinta-alaa riittää maassamme tulevaisuudessakin, vaikka ilmastonmuutos tuo omat haasteensa. Maaseudun kulttuurimaisemien ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä laiduneläimet ovat ylivertaisen tehokkaita.

Nautakarjalle voi löytyä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Miltäpä kuulostaisi, jos lehmät vietäisiin päiväkoteihin? Karjatilojen lapsilla on todettu vähemmän allergioita kuin kaupunkimaisissa ympäristössä elävillä lapsilla. Tämä on mikrobistoltaan monipuolisen elinympäristön ansiota. Riittävä mikrobialtistus on välttämätöntä ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän normaalille kehitykselle.

Päiväkodissa lehmän tehtävä olisi tuottaa lapsille normaali immuunivaste. Siinä sivussa tarjoutuisi kaupunkilaisillekin melkoisia mahdollisuuksia oppimiseen ja luontosuhteen kehittämiseen. Halpaa navetan ja päiväkodin yhdistäminen ei olisi. Kansantaloudelle tällainen maaseudun tuominen kaupunkiin voisi kuitenkin olla halvempi ratkaisu kuin ihmisten elinikäisten allergioiden hoito.

Naurettavien tulevaisuudenkuvien täyttyminen

Jos tällaiset tulevaisuudenkuvat tuntuvat naurettavilta, kannattaa miettiä suomenhevosen kohtaloa. Sata vuotta sitten hevonen oli täysin korvaamaton Suomen maataloudessa. Hevoseton maatalous olisi ollut tuolloin täysin käsittämätön ja hullunkurinen ajatus. Mutta jo viiden vuosikymmenen päästä hevosten häviäminen maaseudulta näytti vääjäämättömältä, eikä hevosia enää juurikaan tarvittu liikenteessä, teollisuudessa tai armeijassa.

Hevoset eivät hävinneet, mutta niiden rooli muuttui perinpohjaisesti. Harva isäntä olisi 1960-luvulla osannut ennustaa, että vuosituhannen vaihteen jälkeen hevostilojen määrä ylittää karjatilojen määrän. Saatikka että miehisten pelto- ja metsätöiden sijaan hevoset palvelisivat lemmikkeinä naisvaltaisessa ratsastusharrastuksessa.

Nautakarjan osalta muutoksen merkit ovat ilmassa nyt. Todennäköistä on, että lehmällä on tärkeä rooli yhteiskunnassa vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin. Ja mahdollista on, että tähän rooliin ei enää kuulu lihan ja maidon tuotanto.