Maaseutuliikennettä käsittelevissä hankkeissa kertyy arvokasta tietoa

Maaseutututkijatapaamisessa elokuussa 2022 toteutettu maaseudun liikenneaiheinen työryhmä esityksineen sai minut pohtimaan aihetta kuntien näkökulmasta. Kuntaa ajattelen tässä tekstissä kuntalaisten monesta arkisesta palvelusta vastaavana julkisorganisaationa, en niinkään ihmisten yhteisönä. Työryhmässä esityksiä oli yhteensä kuusi, joista kaksi käsitteli matkailuun liittyvää liikennetarjonnan kehittämistä, yksi harrastusmatkoja, kaksi liikenteen seudullisen kehitystyön tuloksia sekä yksi alempiasteisen tieverkon tilannetta, yhteiskunnallista roolia sekä tulevaisuuden tarpeita.

Matkailusta lisäpontta liikennepalveluihin, mutta moni alue jää sen hyödyn ulkopuolelle

Maaseutumittakaavassa liikennetarjonnan kehittämisedellytykset tuntuvan näyttävän erilaisilta sen perusteella, onko alueella olevassa olevaa tai kehittyvää matkailua. Matkailijat kasvattavat käyttäjämääriä sekä tuovat ulkopuolista rahaa. Nämä seikat kiinnostavat liikennepalveluiden tarjoajia, varsinkin jos liiketoiminta on valtakunnallista. Toisaalta myös matkailijoiden asenne voi olla myönteisempi ja tarve voi olla suurempi palveluiden ostamiseen kuin alueen kantaväestöllä.

Iso osa maaseutualueista ei saa lisäpontta matkailusta. Siten liikennetarjonnan kehittäminen jää voimakkaammin paikallisten resurssien ja toimijoiden varaan. Keskeiseen rooliin nousevat julkisen sektorin eri toimijoiden tekemät liikennepalveluostot sekä hankintaprosessit, koska julkisen sektorin organisoimat henkilökuljetukset muodostavat (osittain näkymättömän) liikennepalveluiden rungon maaseutualueilla. Seuraus kuntien osalta on se, että kuljetushankinnoista vastaavien henkilöiden pitäisi olla valtavan hyvin kartalla teemasta, jotta vaikuttavaa kehittämistä voisi tehdä. Mutta resurssit ovat olemattomat nykyisissä maaseutukunnissa. Hyvällä tuurilla kuntaan on saatu hankerahoitusta, ja sen turvin on voitu syventyä kokonaisuuden tai jonkin osion kehittämiseen.

Energiat rajussa muutoksessa

Miksi sillä on väliä, miten ihmiset liikkuvat, kun kaikki menevät omalla autolla, tai miten liikennepalvelut toimivat, kun palveluita ei ole maaseudulla?

Puhe energian mahdollisesta sääntelytarpeesta talven 2022-2023 aikana osoittaa, että energiankäyttöön liittyvät perusrakenteet ovat muutoksessa. Bensan ja dieselin hinnat ovat nousseet ehkä pysyvästi kahden euron paikkeille. Jo tänä päivänä on paljon ajokortittomia tai autottomia henkilöitä, ja heidän liikkumistarpeensa pitää pystyä hoitamaan nyt ja tulevaisuudessa. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös se, että hyvinvointialueiden toiminnan alkaminen vuonna 2023 siirtää osan kuntien kuljetuksista hyvinvointialueiden vastuulle. Julkistalous tiukentuu. Kestävyystavoitteet tiukentuvat eri sektoreilla jatkuvasti, myös liikenteessä. Kaasun tankkausasemia pitäisi saada joka kuntaan, sähköauton latausasemia useampiakin.

Moni pysyväksi koettu palikka on nyt muuttamassa asentoaan. Asennonmuutoksen jälkeenkin on ihmisillä oltava mahdollista elää, harrastaa ja tehdä töitä maaseutualueilla sekä yrityksillä mahdollisuus yritystoimintaansa liikenneolosuhteiden sitä estämättä. Siksi maaseutuliikenteen kehittämishankkeissa kertyvää tietoa tarvitaan, ja jatkossa se tieto voi nousta arvoon arvaamattomaan.

Tutustu maaseutututkijatapaamisen aineistoihin MUA ry:n nettisivuilla.