Rohkeudella, uusilla avauksilla, investoinneilla ja markkinoinnilla harvaan asutut alueet nousuun - voisiko olla toisin

Keskittävä yhteiskuntapolitiikka tukee globaalien pääomien omistajia

Tosiasiallisesti kyse on syy- ja seuraussuhteista. Läntisissä yhteiskunnissa on harjoitettu keskittävää yhteiskuntapolitiikkaa jo useita vuosikymmeniä. Aluepolitiikka käytännössä on loppunut jo 90-luvun alussa suuren laman vuosina. Keskittävä yhteiskuntapolitiikka ohjaa valmistavan teollisuuden, palvelut, koulutuksen ja hallinnon yhä kiihtyvällä vauhdilla suuriin kasvukeskuksiin. Olemme tilanteessa, joka Lapin näkökulmasta vaikuttaa varsin kolonialistiselta. Yhteiskunnan ja Telluksen näkökulmasta ihmiskuntaa vaivaa megalomania. Kaiken pitää olla suurta ja massiivista, mikä ei globaalien pääomien omistajien kannalta ole suinkaan huono asia.

Olemme viimeisten vuosikymmenien aikana rakentaneet yhteiskuntaa, jossa suurin osa kuluttajahyödykkeistämme tulee rajojemme ulkopuolelta ja suurin osa paikallisella tasolla kulutettavista päivittäishyödykkeistä tulee keskitetyn valmistus- ja jakeluverkoston kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta jossa kunta – maakunta - kansakunta menettää varallisuuttaan alueensa ulkopuolelle enemmän kuin sitä tulee sisälle. Tämä taas johtuu siitä, että meillä ei ole paikallista tuotantoa riittävästi sitomaan varallisuutta paikalliseen kiertoon. Lisäksi meiltä puuttuu sellaisia jalostuksen sektoreita ja hajautettuja järjestelmiä, jotka mahdollistavat ja houkuttelevat hankkimaan vaihtoehtoisia palveluita ja tuotteita vallitsevan järjestelmän ulkopuolelta. Tätä olemassa olevaa järjestelmän ylläpitoa ja vahvistamista tukevat vahva ideologian ja elinkeinoelämän lobbaustoiminta (EU, media, EK).

Paikallistalouden kehittäminen edellyttää hajautettujen järjestelmien kehittämistä

Suomessa on palveluiden, energian ja elintarvikkeiden tuotanto rakennettu edellä kuvatulla tavalla massiivisen hallinnon, raaka-ainetuotannon, keskitetyn jalostuksen sekä keskitetyn jakelun ja kaupan varaan. Tämä estää alueellisen ja paikallisen tuotannon sekä paikallisten ja alueellisten kuluttajamarkkinoiden välisen suoran yhteyden. Näin siirrämme hyödykkeiden arvonlisän (työpaikan ja rahan) kauas perustuotannon alueilta, vaikka hyödyke voitaisiin tuottaa, jalostaa ja kuluttaa myös alueellisesti - lyhyissä arvoketjuissa ja hajautetuissa järjestelmissä.

Hajautettujen järjestelmien avulla voimme vahvasti vaikuttaa negatiiviseen kauppataseeseen kunta-, maakunta- ja kansallisella tasolla. Hajautetut järjestelmät ovat lähiruoan, paikallisen energian, erilaisten kulutushyödykkeiden ja palveluiden uudenlaisen jakamisen mahdollistaja. On hyvä muistaa, että hajautetut järjestelmät eivät ole pois sulkevaa vaan olemassa olevaa tuotantoa, jalostusta ja kauppaa täydentävää toimintaa.

Harvaan asutulla maaseudulla on voimakas potentiaali

Maaseutukuntien todellinen vahvuus ja resurssi ovat kuntataajamia ympäröivissä maaseutualueissa. Näillä alueilla on tilaa, turvallisuutta, rakennuspaikkoja ja nykyisin hyvät sähköiset yhteydet. Vuonna 2013 MTT:n toteuttaman tutkimuksen mukaan maaseudun harvaan asutulla alueella hyväkuntoisella rakennuskannalla on kysyntää. Kun kiinteistö on asuinkelpoinen ja se täyttää perusinfrastruktuurin edellytykset sähkön, veden ja saavutettavuuden osalta, kiinteistö ei yleensä jää autioksi.

Maaseutu sijoittuu Lapissa runsaan matkailukeskusverkoston vaikutusalueelle. Maaseutukuntien tulee rohkeasti lähteä rakentamaan kunnan elinkeinoelämää yhdessä. Perustana ovat alueen omat vahvuudet ja lähtökohdat. On tunnistettava, mitä resursseja alueella on ja miten niitä voisi hyödyntää elinkeinotoiminnassa kestävästi. Yhtä tärkeää on pohtia, millä arvoilla ja argumenteilla niitä markkinoidaan uusille yrittäjille, asukkaille ja erilaisille asiakasryhmille.

Julkinen sektori, elinkeinoelämä ja kolmas sektori yhdessä

Yhteiskunta rakentuu kolmeen keskeiseen ryhmään, joiden tulee olla tasapainossa keskenään ja olla hyödyksi toisilleen. Näitä ovat julkinen sektori, elinkeinoelämä ja kolmas sektori. Paikallisen julkisen sektorin ensisijainen tehtävä on tuottaa lakisääteiset palvelut ja rakentaa sellainen viitekehys, jossa syntyy työpaikkoja ja elinkeinoelämää. Lisäksi julkisen sektorin tulee mahdollistaa kaavoituksen avulla uudisrakentaminen ja tarvittaessa edistää sitä omilla toimenpiteillään. Julkisen sektorin tulee omilla toimillaan tukea paikallista yritystoimintaa, hankkia paikallisia palveluita ja tuotteita. Nykyinen kilpailulainsäädäntö antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Pahinta mitä paikallinen julkinen sektori kuihtuvassa tilanteessa voi tehdä, kun talous näyttää miinusta, on säästää itsensä hengiltä. Ryhdytään ulkoistamaan palveluita, vähennetään toimijoita suorittavasta portaasta, ostetaan vähemmän palveluita, jäädytetään korvausinvestointeja ja muuta vastaavaa. Tämä johtaa syvenevään syöksykierteeseen ja tukee sitä politiikkaa jota alussa kuvasin.

Tässä tilanteessa tulee reagoida avaamalla uusia mahdollisuuksia. Onko meillä asuntokanta ja palvelukanta uusia asukkaita houkutteleva? Onko meillä tiloja uusille yrittäjille? Ovatko meillä toimivat julkiset ja yksityiset palvelut? Miten me erottaudumme kuntana jonne halutaan tulla asumaan ja yrittämään tai palkkatöihin? Miten me nyt markkinoimme itseämme ja minne?

Uskon vahvasti, että rohkeudella, uusilla avauksilla, investoinneilla asumisen ja yrittämisen tiloihin ja markkinoimalla oikein negatiivinen kierre voidaan katkaista ja voimme päästää uuteen nousuun. Ei pidä uskoa luonnon voimaksi sitä, mikä on ihmisen itsensä rakentamaa. Sellaiseen voi aina vaikuttaa.