Työllistymispolun alkuvaiheet maaseutuympäristössä

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on ollut voimassa jo lähes 20 vuotta. Silti se on edelleen sekä toivoa, kannustusta että parjaavia puheita, hämmennystäkin aiheuttava sosiaalipalvelu. Palvelun piirissä olevien henkilöiden määrä on kasvanut vuosittain huimasti, tällä hetkellä heitä on jo yli 40 000. Se on huomattava määrä, kun otetaan huomioon, että tuoreen työ- ja elinkeinoministeriön maaliskuun 2019 tilaston mukaan pitkäaikaistyöttömiä oli kaiken kaikkiaan työttöminä työnhakijoina 63 700. Pitkäaikaistyöttömien määrä on laskenut viime vuodesta.

Miten aivan työllistymispolkunsa alkupäässä olevat henkilöt voivat saada juuri maaseutuympäristössä hyvän ponnahduslaudan kohti työelämää? Tätä aloin miettiä uudesta näkökulmasta, olenhan itse maatilalla kasvanut, mutta asunut yli puolet elämästäni kaupungissa ja miettinyt työssäni kuntouttavan työtoiminnan kehittämistä.

Fakta lienee se, että pienellä paikkakunnalla ei juuri muita sosiaalipalveluja ole resursseja kehittää, joten kuntouttava työtoiminta on usein ainoa tarjolla oleva palvelu lakiin perustuvan asemansa vuoksi. Oman kokemukseni mukaan toiminnan sisällöt ovat eri ympäristöissä silti hyvin samanlaisia. Kuntien itsehallinto elää tässä hyvin vahvana. Toisaalta naapurikunnat eivät juurikaan järjestä toimintaa yhteisvoimin, vaikka esimerkiksi matkojen puolesta se voisi joskus olla järkevää. Molempia seikkoja muistan vähän ihmetelleeni työskennellessäni teemaan liittyvässä hankkeessa.

Olisiko tässä erottautumisen mahdollisuus?

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla on usein pitkä matka avoimille työmarkkinoille. Kaikki tehtävät sinänsä ovat arvokkaita ja kehittävät toki työelämävalmiuksia, mutta sisällöissä näkee paljon sellaista, mitä työtehtävinä ei juurikaan työmarkkinoilta enää (kauan) löydy. Maaseudulla on muutenkin totuttu ajattelemaan ratkaisukeskeisesti; ”konstit kyllä löydetään”. Itse näen tässä potentiaalisen valttikortin – uudenlaisen tavan ajatella ja toimia, minkä avulla voidaan vastata myös jopa työn murrokseen. Voisiko maaseutuympäristöstä löytyä ja kehittyä niitä työelämätaitojen vahvuuksien ituja, joita jatkossa työmarkkinoilla tarvitaan? Siten, että asiakkaat voisivat lähemmäs työmarkkinoita päästyään todeta, että ”voi, minä harjoittelin näitä taitoja jo kuntouttavassa työtoiminnassa”.

Asia vaatii pohdintaa ja ennen kaikkea tukea asiakkaita ohjaavan henkilöstön osaamisen kehittämiselle. Onko meillä mahdollisuus ottaa askel tämänkaltaisen ohjausosaamisen kasvattamiseen? Jos rohkaisemme asiakkaita luovaan ajatteluun ja heitä ohjaavaa henkilöstöä rohkeaan eteenpäin katsomiseen, mahdollisuuksia löytyy paljon.

Nostekuva: @maaseutuverkosto, Contum Oy
Henkilökuva: Meeri Riihelä, Vates-säätiö sr