Uutta yhteistyötä ja yrittäjyyttä yhteisötalouden keinoin
Maaseudun kehittäjät ja tutkijat ovat kiitettävällä tavalla tutustuneet yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan periaatteisiin. Kyse on ajankohtaisesta mahdollisuudesta säilyttää ja kehittää palveluja asiakas- ja asukaslähtöisesti.
Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja ollaan yhtiöittämässä ja asiakkaan valinnanvapautta lisäämässä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta isommille hartioille jäljelle jää kuitenkin elinvoiman ja elinkeinojen kehittäminen.
Onko kunnissa riittävästi ymmärrystä ja osaamista yhteisötalouden tukemiseen, potentiaalisten tekijöiden aktivointiin? Onko keskitytty liikaa kiistelemään julkisen ja yksityisen sektorin ”paremmuudesta”, molempien taistellessa omasta reviiristään?
Yhteisötalouden idean ymmärtäminen on tärkeää
Euroopan unionissa yhteiskunnallisilla yrityksillä ei ole yhtä määritelmää. Yhteistä yrityksille on, että ne omistautuvat yhteiskunnallisten tai yhteisöllisten tavoitteiden toteuttamiseen ja investoivat voittonsa ainakin osin tavoitteiden hyväksi. Yhteiskunnalliset yritykset luetaan osaksi yhteisötalouden kenttää erotuksena puhtaasti liiketaloudellisen perustein toimivista yrityksistä.
Yhteisötalouden toimijoihin luetaan myös osuuskunnat, järjestöt sekä pienet paikalliset yritykset.
Pohjoisamerikkalaisessa keskustelussa korostuu yritysten kyky sosiaalisiin innovaatioihin, joissa voidaan yhdistää menestyksekäs liiketoiminta yhteiskunnallisten epäkohtien ratkomiseen. Yritysten voitontavoittelua ei pidetä ”pahana” asiana, vaan sen nähdään pakottavan toimimaan tehokkaasti ja luovasti. Meillä on toki vielä matkaa amerikkalaisten yritysmyönteisyyteen.
Ei määritelmiä vaan mahdollisuuksia
Itse toivoisin, että myöskään Suomessa ei takerruttaisi määritelmiin ja merkkeihin, vaan nähtäisiin yritysmuodon tuomat mahdollisuudet maaseudun elinvoiman ja elinkeinojen kehittämisessä.
- Mitä uutta se voisi tuoda, jos kuntalaiset osallistuvat aktiivisesti palvelujensa tuottamiseen?
- Tai kuntien henkilöstö ryhtyisi itse yksityistämään omia yksiköitään?
Esimerkkejä sekä kuntalaisten että henkilöstön aktivoinnista löytyy ainakin Tampereelta ja Joensuusta.
Molemmissa kaupungeissa ikäihmisten hoivakoti on siirtynyt yhteiskunnallisen yrityksen haltuun kaupungin hallinnoiman selvityshankkeen tuloksena. Tampereella toimii Hoivakoti Kontukoti, jonka toiminnasta vastaa henkilöstön omistama osakeyhtiö kaksi.nolla Oy. Joensuun Kiihtelysvaarassa toimii Hoivakoti Vaahterapiha, jonka toiminnasta vastaa kylätoimijoiden perustama Osuuskunta Viesimo.
Oppia Iso-Britannian kokemuksista?
Iso-Britanniassa toteutettiin massiivinen julkisen palvelujen yksityistäminen 1990-luvun alussa pääministeri Margaret Thatcherin aikaan.
Samalla kuitenkin luotiin vahva tukijärjestelmä yhteiskunnallisille yrityksille ja kuntien henkilöstöä kannustettiin ja tuettiin omien yksiköidensä yhtiöittämisessä.
Tänä päivänä yhteiskunnallinen yritystoiminta nauttii sekä oikeiston että vasemmiston suosiosta. Pääministeri David Cameron lanseerasi ohjelman Big Society vuonna 2010. Tarkoituksena on, että paikallisyhteisöt, kolmas sektori sekä yhteiskunnalliset yritykset ja osuuskunnat muodostaisivat yhdessä pienten yritysten kanssa konsortioita, jotka ottaisivat itselleen merkittävän roolin julkisten palvelujen tuotannossa. Palveluiden saatavuuden ja laadun vuoksi pidetään välttämättömänä, että palveluiden tuotantoa hajautetaan erityyppisille ja erikokoisille toimijoille.
Itse pidän Iso-Britanniaa inspiroivana ja kannustavana esimerkkinä siitä, miten on voitu ylittää julkisen ja yksityisen sektorin väliset poterot ja rakentaa yhdessä uutta. Olisiko tästä kehityksestä mallia myös meille suomalaisille?
Rohkaisevia esimerkkejä löytyy myös meiltä.
Tarvitaan vain yhteistä tahtotilaa ja ennen kaikkea rohkeita ja aktiivisia kansalaisia, jotka ottavat aloitteen käsiinsä ja lähtevät rakentamaan mieleisiään palveluja.
Todella toivon, että ei kunnissa eikä tulevassa maakuntahallinnossa tyrmätä yhtään uutta ideaa tai käännytetä ovelta uusia toimijoita. Yhdessä tehden olemme ennenkin selvinneet vaikeista ajoista ja luoneet hyvinvointivaltiomme, joka edelleen tarvitsee meitä jokaista, niin maaseudulla kuten kaupungissa.
Marja Tiittanen
Kirjoittaja on toiminut projektisuunnittelijana sekä Joensuun kaupungin Selvitys yhteiskunnallisen yrittämisen mahdollisuuksista Kiihtelysvaarassa –hankkeessa että Osuuskunta Viesimon Viesimosta virtaa –toiminnan käynnistämishankeessa. Tiittanen on opiskellut liiketaloutta, viestintää sekä toiminut maaseudulla matkailuyrittäjänä.