Kun pienestä kunnasta tulee kylä – Kuntaliitosten vaikutukset maaseutuyhteisöissä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten pienet maaseutupaikkakunnat ovat selvinneet jo toteutuneista kuntaliitoksista. Miten liitos ja sen jälkeinen kehitys on koettu? Pienet maaseutukunnat muuttuvat kyliksi. Kylä on erilainen tila kuin kunta. Miten palvelujen saatavuus ja vaikuttaminen tapahtuu, kun ollaankin yksi kylä tai alue muiden joukossa?
Tutkimukseen on valittu neljä pientä maaseudulla sijaitsevaa paikkakuntaa, jotka on liitetty kuntaliitoksessa osaksi toista kuntaa (tai kuntia). Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla jokaiselta tutkittavalta kylältä neljä aktiivista toimijaa ja sähköisen kyselyn avulla. Konginkangas, Leivonmäki, Uukuniemi ja Värtsilä sijaitsevat maaseudulla etäällä isoista kasvukeskuksista, mikä korostaa oman toiminnan merkitystä kehityksen aikaansaamiseksi. Tutkimuksen tuloksissa ei haluttu korostaa kurjuuden ja menetyksen tarinoita, ja siksi tutkimuskohteeksi valittiin kyliä, jotka ovat vahvasti "elossa". Niistä kaikista löytyy omat internetsivut, aktiivista yhdistystoimintaa, tapahtumia ja kehittämishankkeita eli ne voidaan määritellä ns. aktiivisiksi kyliksi. Tutkimus on kiinnostunut löytämään myös selviytymiskeinoja, joiden avulla paikalliseen kehitykseen on pystytty liitoksen jälkeen vaikuttamaan.
Tutkimuksen mukaan lähipalvelut ovat heikentyneet kaikilla tutkituilla kylillä liitoksen jälkeen. Lisäksi vaikutusmahdollisuuksien paikalliseen kehitykseen koetaan heikentyneen. Myös itse liitosprosesseja kritisoitiin voimakkaasti hätiköidyistä päätöksistä ja vesittyneistä lupauksista. Kyläläiset näkevät kyliensä tulevaisuuden kehityksen pääasiassa negatiivisena, eikä keskittymiskehitykselle nähty juurikaan vaihtoehto. Tutkittavien kylien asukkaat arvostelevat kuntia keskusten kehittämisestä reuna-alueiden kustannuksella.
Tutkittuja paikkoja yhdistää se, että ne ovat pystyneet säilyttämään paikallisen yhteisöllisyyden ja identiteetin, vaikka ne eivät olekaan enää itsenäisiä kuntia. Paikkakunnilla on aktiivisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet alueensa kehittämiseen. Paikalliset yhdistykset toimivat liitosten jälkeen yhteisötoimijoina, jotka järjestävät erilaisia toimintoja, tapahtumia, hallinnoivat kehittämishankkeita ja ajavat kylien asioita kuntaan päin. Yhdistykset ovat tutkittavilla kylillä merkittäviä lähidemokratian toteuttajia. Jo ennen liitosta olisi hyödyllisä perustaa kyläyhdistyksiä kirkonkylille ja yksittäisiä kyliä laajemmalle maaseutualueille. Yhdistykset pysyisivät tuomaan paikallista näkökulmaa liitosvalmisteluihin ja edistämään liitettävien alueiden elinvoimaisuuden säilyttämistä. Paikallinen järjestäytyminen edunvalvontaan ja kehittämistoimintaan tapahtuu usein liian myöhään eli liitosta seuraa pitkäkin lamaantumisen vaihe. Entisen kunnan alueella aktivoidutaan vasta, kun huomataan, että kunta ei automaattisesti pidäkään huolta kaikista alueen asioista ja tarvitaan myös sellaisia yhteisötoimijoita, jotka keskittyvät paikalliseen kehitykseen ja sen haasteisiin.
Raportti on ladattavissa kokonaisuudessaan täältä: https://tem.fi/documents/1410877/2859687/Kun+pienesta+kunnasta+tulee+kyl%C3%A4+17092014.pdf
Viitetiedot: Kumpulainen, K. (2014). Kun pienestä kunnasta tulee kylä - kuntaliitosten vaikutukset maaseutuyhteisöissä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 33/2014.